Päätös merkitsee merkittävää takaiskua Italian hallitukselle ja sen suunnitelmille sijoittaa turvapaikanhakijoita Albaniaan.
Italia halusi viime vuonna väliaikaisesti sijoittaa hylätyt turvapaikanhakijat vastaanottokeskuksiin Albanian alueelle samalla, kun heidän prosessointinsa tapahtuisi Italiassa. Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan tämä käytäntö on Euroopan sääntöjen vastainen. Tuomioistuin painottaa, että vain eurooppalaiset elimet voivat määrittää, mitkä kolmannet maat ovat turvallisia.
Tuomioistuimen päätös on suora seuraus kritiikistä Italian suunnitelmaa kohtaan käsitellä maahanmuuttajia väliaikaisesti Albanian alueella. Italia esitteli kyseisen sopimuksen innovatiivisena keinona keventää omaa vastaanottojärjestelmäänsä. Tuomioistuimen mukaan Italian ei kuitenkaan ole sallittua yksin päättää, että Albania on turvallinen kolmas maa.
Päätös korostaa kansallisten hallitusten rajoituksia, kun ne haluavat hoitaa maahanmuuttoa EU:n ulkopuolella. Maat voivat palauttaa maahanmuuttajia vain niihin maihin, jotka täyttävät selkeät EU:n turvallisuus-, ihmisoikeus- ja vastaanottokriteerit. Oman listan laatiminen ns. turvallisista maista ei ole enää sallittua.
Keskustelu Italian suunnitelmasta tapahtuu samaan aikaan kun turvapaikanhakijoiden saapuminen Välimeren kautta eurooppalaiselle maaperälle jatkuu. Erityisesti Italia kohtaa paljon ihmisiä, jotka saapuvat rikollisten ihmissalakuljettajien epävarmoilla veneillä Pohjois-Afrikasta.
Samaan aikaan eurooppalainen turvapaikkapolitiikka on ollut vuosia kovassa arvostelussa. EU-maat eivät yhä ole päässeet yhteisymmärrykseen yhteisestä politiikasta, osittain erimielisyyksien vuoksi turvapaikanhakijoiden jakamisesta. Jotkut maat kieltäytyvät pysyvästi ottamasta vastaan maahanmuuttajia tai osallistumasta uudelleenjakoon EU-maiden kesken.
Euroopan tuomioistuimen päätös lisää painetta eurooppalaisiin elimiin laatia selkeitä ja yhteisiä sääntöjä. Kansalliset ratkaisut, kuten Italian ja Albanian välinen sopimus, asetetaan tuomioistuimen toimesta rajoituksiin. Näin estetään maiden vetäytyminen yhteisistä vastuista.
Silti EU:n sisäiset mielipide-erot pysyvät suurina. Julkisessa keskustelussa kärjistyy jännite maiden välillä, jotka vaativat enemmän solidaarisuutta, ja niiden maiden, jotka pitävät kiinni kansallisista rajoistaan. Yritykset päästä EU-tason maahanmuuttosopimukseen etenevät hitaasti ja kohtaavat usein yksittäisten hallitusten vastarintaa.