Euroopan komission mukaan uudistettu teksti sisältää lisätakuita äkillisiä markkinahäiriöitä vastaan. Eurooppalaiset maanviljelijät ja elintarviketuottajat voisivat saada taloudellista tukea ja suojalausekkeita, mikäli hinnat tai tuotot romahtavat halvempien Etelä-Amerikasta tuotujen tavaroiden vuoksi. Tällä Bryssel pyrkii vastaamaan kilpailua ja elintarviketurvallisuutta koskeviin huoliin.
Ranska näyttelee merkittävää roolia neuvottelujen loppuvaiheessa. Presidentti Emmanuel Macron sanoi Brasiliassa suhtautuvansa sopimukseen "aikaisempaa myönteisemmin", sillä hänen mukaansa sitä on nyt parannettu riittävästi allekirjoitettavaksi.
Kaikki Pariisissa eivät kuitenkaan jaa samaa optimismia. Maatalousministeri Annie Genevard totesi, että nykyiset takuut eivät ole vielä "riittäviä" ja että Ranska on asettanut selvät rajat. Suurin maanviljelijäjärjestö FNSEA meni vielä pidemmälle ja puhui "petturuudesta" Ranskan maataloutta kohtaan, koska sopimus heidän mukaansa avaa oven epärehelliselle kilpailulle.
Italiassa äänensävy on varovaisempi. Rooma ei enää vastusta kauppasopimusta, mutta vaatii tiukkoja takuita viljelijöille ja vastavuoroisia ympäristönormeja. On jo perustettu miljardien eurojen rahasto korvaamaan eurooppalaisia viljelijöitä suurissa hinnanalennuksissa. Viljelijäjärjestöt ovat kuitenkin edelleen skeptisiä ja pelkäävät halvempien eteläamerikkalaisten tuotteiden kilpailua.
Viime kuukausina eurooppalaiset poliitikot ovat korostaneet, että kansainväliset kauppasuhteet ovat muuttuneet merkittävästi. Tässä ei viitata ainoastaan Venäjän sotaan Ukrainaa vastaan, vaan myös Yhdysvaltain presidentin Trumpin maailmanlaajuisesti käyttämien äärimmäisen korkeiden tuontitullien vuoksi.
Monien eurooppalaisten johtajien mukaan EU-maiden tulee hajauttaa elintarvike- ja kauppaintressejään useammille toimittajille ja maille, ja olla vähemmän riippuvaisia taloudellisista kilpailijoista, kuten Yhdysvalloista tai Kiinasta. Tästä syystä Bryssel työskentelee myös lisäkauppasopimusten parissa Aasian ja Afrikan maiden kanssa.
Euroopan komissio korostaa, että uusi kauppasopimus Etelä-Amerikan kanssa ei tuo mukanaan vain riskejä (maataloussektorille), vaan myös mahdollisuuksia (teollisuudelle). Eurooppalaiset autojen, viinin ja koneiden viejät saavat pääsyn uusille markkinoille, kun taas lihasta, sokerista ja viljasta peräisin olevaa tuontia Etelä-Amerikasta rajoitetaan kvottien ja valvonnan avulla.