Keskustelu sai viime viikolla uutta vauhtia Euroopan komission suljetussa kokouksessa, jossa käsiteltiin suhdetta Kiinaan. Tämä kokous toimi valmisteluna tulevaa G7-talouksien kauppakonferenssia varten, jossa keskeisenä kysymyksenä oli, miten Euroopan tulisi suhtautua kasvavaan paineeseen eri teollisuudenaloilla.
Huolenaiheita ovat muun muassa sähköajoneuvot, akut, aurinkopaneelit, teräs ja kemikaalit. Eurooppalaiset päättäjät pelkäävät, että kiinalaiset tuotteet valtaavat näillä aloilla yhä suuremman osan Euroopan markkinoista.
Laajempi käyttömahdollisuus
Tärkeä huolenaihe on Brysselin mukaan jatkuva kiinalainen ylituotanto. Eurooppalaiset virkamiehet toteavat, että suuret tuotantomäärät yhdessä valtion tuen kanssa asettavat eurooppalaisten yritysten kilpailuaseman paineeseen.
Promotion
Siksi kehitetään uusia kauppavälineitä, joiden avulla eurooppalaiset markkinat voidaan suojata paremmin. Tarkastelussa ovat toimet, jotka soveltuvat laajemmin kuin nykyiset kiintiöitä tai tukia koskevat säädökset.
Turvallisuus
Samaan aikaan Euroopan unioni pyrkii löytämään tasapainon oman teollisuuden suojelemisen ja avoimen kauppakiistan välttämisen välillä Pekingin kanssa. Kiinalaiset mediat ja päättäjät varoittavat, että eurooppalaiset kaupan esteet voivat vahingoittaa yrityksiä ja kuluttajia, ja kutsuvat niitä protektionistisiksi toimiksi.
Myös taloudellisen turvallisuuden kysymykset ovat kasvavassa roolissa. Kauppapolitiikka liitetään Brysselissä yhä enemmän strategisiin riippuvuuksiin ja oman kriittisen teollisuuden suojelemiseen.
OECD
OECD:n uusi tutkimus vahvistaa eurooppalaisia huolia kiinalaisten yritysten kilpailuasemasta. OECD:n mukaan kiinalaiset yritykset ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana saaneet valtiontukea kolmesta kahdeksaan kertaa enemmän kuin vastaavat yritykset OECD-maissa. Tuki koostui suorista avustuksista, verokannustimista ja edullisista lainoista.
OECD arvioi, että lähes 60 prosenttia kiinalaisten yritysten maailmanmarkkinaosuuden kasvusta liittyy tähän valtiontukeen. Tutkimuksessa todetaan myös, että valtionyhtiöt ja tiiviisti valtion kanssa sidoksissa olevat yritykset olivat usein suurimpia tukien saajia.