Ongelman ydin Irlannissa on jätevesien puutteellinen puhdistus, minkä vuoksi kaupunkialueiden pintavedet eivät täytä vähimmäiskriteerejä. Tämä on johtanut uuteen eurooppalaiseen oikeudelliseen menettelyyn Irlantaa vastaan. Menettelyssä väitetään, että nykyiset toimenpiteet eivät vielä täytä Euroopan luonnon ja vesienlaadun suojelemista koskevia velvoitteita.
Kaikissa kolmessa maassa karjatalous sekä lannan ja keinolannoitteiden käyttö ovat keskeisiä keskustelunaiheita vesien laadun osalta. Irlannilla on vasta äskettäin lupa levittää enemmän lantaa, mikä on vielä oikeudellisesti kiistanalaista, eikä ole selvää, täyttävätkö irlantilaiset maanviljelijät tiukemmat ehdot.
Juuri muutama viikko sitten Irlanti sai luvan ylittää nitraattirajat vielä kolmen vuoden ajan, edellyttäen että irlantilaiset maanviljelijät ja maitotilalliset todistetusti vähentävät saastuttamista. On kuitenkin epäselvää, miten ja tekevätkö he niin. Äskettäinen tutkimus Irlannissa osoitti joidenkin jokien valuma-alueilla nitraattisaasteen kasvavan.
Saksassa ja Alankomaissa nitraattisaastetta aiheuttavat erityisesti maataloustoimet, kuten lannan levittäminen laitumille. Alankomaat pyysi EU:sta myös väliaikaista poikkeuslupaa, mutta sitä ei myönnetty. Saksaa puolestaan moititaan siitä, että aiemmin luvattuja riittäviä toimenpiteitä ei ole edelleen toteutettu.
Myös Saksassa oikeudellinen paine on merkittävä tekijä. Joitakin vuosia sitten todettiin, että nitraattien torjunta ei täyttänyt Euroopan vaateita. Tuomioistuimen päätökset ovat pakottaneet Saksan hallituksen laatimaan lisätoimenpideohjelmia ja kiristämään politiikkaa.
Saksan aiempi keskustavasemmistolainen hallitus säätikin uuden lannanlevitysrajoituksen, jonka mukaan pilaantuneilla alueilla lantaa sai levittää vähemmän. Uusi CDU:n johtama hallitus on kuitenkin kumonnut tämän päätöksen. Tämän vuoksi Bryssel uhkaa nyt periä uhkaavia miljoonakorvauksia Berliiniltä.
Myös Alankomaat on Euroopan komission paineen alla. Pyyntö väliaikaisesta luvasta levittää lisälantaa maatalousmaalle (derogaatio) hylättiin Brysselissä. Näin ollen Alankomaat on edelleen sidottu olemassa oleviin Euroopan rajoituksiin.
Luonnon palauttamis- ja ympäristönsuojelutaistelussa Alankomaat ei ole onnistunut vähentämään typen oksidien päästöjä, pääasiassa siksi, että maa kieltäytyy toistaiseksi supistamasta suurta maitokarjan ja sikatilojen määrää.
Lisäksi Haagissa uhkaa syntyä ristiriita EU:n nitraattisaastetta koskevan direktiivin kanssa, koska Alankomaat ei ole saavuttanut vuoden 2025 tavoitetta eikä ole esittänyt Brysselille suunnitelmia nitraattisaasteen vähentämiseksi vuosille 2026 ja 2027.