Iranin mielenosoitukset alkoivat vuoden 2025 viimeisellä viikolla, kun laaja viha huonosta taloudellisesta tilanteesta roihahti. Aluksi sosioekonomisena protestina alkanut kansannousu muuttui muutamissa päivissä avoimeksi kapinaksi maan hengellisiä johtajia vastaan.
Eurooppalaiset diplomaattit ja poliitikot reagoivat ankarasti väkivaltaan mielenosoittajia kohtaan. He korostivat, että rauhanomainen tyytymättömyyden ilmaisu on oikeus, ja että liiallinen väkivalta mielenosoittajia kohtaan on tuomittavaa.
Euroopan parlamentin puheenjohtaja Roberta Metsola on ottanut toistuvasti kantaa mielenosoittajien puolesta. Hän kiitti ”rohkeaa iranilaista kansaa” ja totesi, että EU-maat kuulevat heidän äänensä. Hänen mukaansa on selvää, että Iranissa on tapahtumassa muutos.
Metsolan lausunnot johtivat diplomaattisiin jännitteisiin Iranin edustajien kanssa Euroopan unionissa. Teheranissa Metsolan tuki mielenosoituksille leimattiin puuttumiseksi sisäisiin asioihin, mihin Metsola vastasi julkisesti puolustamalla kantaansa viitaten Euroopan poliittisiin vapauksiin.
Muutkin eurooppalaiset poliitikot yhtyivät kritiikkiin. Saksan ulkoministeri korosti, että väkivaltaa rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan ei voi oikeuttaa ja kehotti Iranin viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan.
Ulkoasioiden komissaari Kaja Kallas totesi, että Iranista tulleet kuvat osoittavat turvallisuusjoukkojen kohtuutonta ja ankaraa reagointia. Hän sanoi, että kaikki väkivalta rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan on tuomittavaa ja liitti tämän internetin ja televiestinnän katkaisemiseen.
Useissa raporteissa kerrotaan kuolemista ja suurista pidätysten määristä. Samalla korostetaan, että luvut vaihtelevat eivätkä ole riippumattomasti vahvistettuja. On kuitenkin varmaa, että sorto ja väkivalta ovat toistuvia elementtejä levottomuuksien aikana.
Tuen ilmaisemisen ohella kuuluu myös kritiikkiä Euroopan pidättyvyyttä kohtaan. Jotkut poliitikot katsovat, että diplomaattinen hiljaisuus ei enää riitä, ja kannattavat tiukempia toimia Iranin hallintoa vastaan. Esimerkiksi komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ei juuri maininnut asiaa viime viikolla (lähtiessään kiertomatkalle Lähi-itään).
Mikä puuttuu, on selkeä ja yhtenäinen eurooppalainen toiminta. Kaikki johtajat eivät ole julkisesti ottaneet kantaa jatkuvista levottomuuksista huolimatta. Siten on epäselvää, kuinka pitkälle Eurooppa on valmis menemään vastauksena Iranissa tapahtuviin tapahtumiin. Tämä saattaa selkiytyä tammikuun 19. viikon aikana, kun Euroopan parlamentti kokoontuu Strasbourgissa.