Euroopan unioni käyttää nykyisin vuosittain 58 miljardia euroa maataloustukien maksamiseen. Tämä meno kattaa noin kolmanneksen kaikista EU:n menoista. Jo vuosien ajan EU-poliitikot ovat kateellisina katsoneet, kuinka helposti yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP/GAP) vuosittain saadaan miljardeja euroja käyttöön. Petos- ja väärinkäyttöilmoitukset nousevat nyt keskeiseen rooliin tulevissa keskusteluissa maatalousrahastojen perusteellisesta uudistamisesta.
Maataloustuet päätyvät monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa itseään palvelevien poliitikkojen käsiin maataloustuottajien kustannuksella, jotka näkevät maansa katoavan. The New York Times tutki hiljattain, miten EU:n tukijärjestelmä toimii, ja flaamilainen lehti De Morgen laati alla olevan erittelyn siitä, miten Unkarissa pääministeri Viktor Orbánin ystäväpiiri kaappasi EU-miljoonat itselleen.
Millä tavalla Unkarin pääministeri Orbán toimii? Eurooppalaisten tukien saamiseksi tarvitset maata. Niinpä Orbán myi tuhansia hehtaareja valtion maata läheisille työntekijöille, perheenjäsenille ja ystävilleen. Yksi hänen lapsuudenystävistään tuli tällä tavalla Unkarin rikkaimpien joukkoon. Vaikka maataloustuet on tarkoitettu pienviljelijöille, tutkimukset osoittavat, että 80 prosenttia rahasta päätyy 20 prosentille maanomistajista. Järjestelmää kritisoivat maanviljelijät jäävät usein ilman tukia ja joutuvat järjestelmällisesti auditointeihin tai outoihin ympäristövalvontoihin. Tällaiset pelottelut viittaavat siihen, että kommunistinen aikakausi ei ole kaukana.
Vuonna 2010 Orbán pyrki uudelleen pääministeriksi ja toivoi saavansa maanviljelijöiden ääniä muodostaessaan koalition viljelijäjohtaja Angyanin kanssa. Hän onnistui tavoitteessaan yli odotusten ja nimitti Angyanin maaseudun kehitysministeriksi (valtiosihteeriksi).
Orbán vuokrasi suuria maa-alueita poliittisille liittolaisille, koska EU-tuet jaetaan tilojen koon perusteella. Orbánin hallitus aloitti vuonna 2011 julkisten maiden vuokraamisen. Vaikka sanottiin, että paikalliset maanviljelijät olivat ainoita, jotka voisivat saada maata, se annettiin Orbánin liittolaisille, jotka maksoivat niistä hyvin vähän vuokraa.
Vuonna 2015 Orbán vei asian vielä pidemmälle myymällä satojatuhansia hehtaareja valtion maata poliittisille liittolaisille ja perheenjäsenilleen. Näin Orbán vahvisti valtaansa maaseudulla. Ostajat saavat puolestaan miljoonia maataloustukia. Tyytymättömyydestään tähän linjaan valtiosihteeri erosi ja kääntyi nyt Orbánia vastaan.
Euroopan unioni haluaa mieluiten olla puuttumatta poliittisesti herkkien sisäpoliittisten asioiden hoitoon ja luottaa yleensä valittuihin kansallisiin poliitikkoihin. Todellisuudessa Euroopalla ei kuitenkaan ole välineitä puuttua tällaisiin tilanteisiin. Vuonna 2015 Euroopan parlamentti tilasi Alankomaiden Amsterdamissa toimivalta Transnational Institute -instituutilta raportin, joka keskittyy maa-alueiden kaappaukseen ja kyseenalaisiin sopimuksiin Itä-Euroopassa. Tämä raportti paljasti osittain samat ongelmat kuin The New York Timesin tämänhetkinen tutkimus.
Euroopan komissio totesi tutkimuksen jälkeen ettei se hyväksy maataloustukipetoksia ja suorittaa auditointeja. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2018 vuosikertomuksessa maatalouden ja maaseudun EU-varojen käytössä todettiin 2,4 prosentin virheprosentti. Suoriin tukiin maanviljelijöille ei edes löydetty virheprosenttia.
Jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti neuvottelevat parhaillaan menoista vuoteen 2027 asti. Tässä yhteydessä Euroopan komissio on ehdottanut tukien maksun tiukempaa kytkemistä hyvään hallintotapaan ja oikeusvaltion kunnioittamiseen. Komissio odottaa myös paljon juuri nimityltä uudelta Euroopan julkiselta syyttäjältä, joka pystyy ensi vuodesta lähtien valvomaan ja syyttämään EU-rahankäytön väärinkäytöksiä.
Koska seuraavina vuosina on tehtävä merkittäviä leikkauksia (Britannian lähdön takia tai uuden politiikan johdosta) ja valtion päämiehet ja ministerit haluavat korkeintaan säilyttää nykyisen rahoitustasonsa, kysymys ei enää ole siitä, leikataanko maataloustukia, vaan kuinka paljon niitä leikataan.