Euroopan pääkaupungeissa vahvistuu yhä enemmän usko siihen, että Euroopan unionin on vahvistettava asemaansa maailmassa. Kansainvälistä ympäristöä kuvataan koventuneeksi ja kilpailullisemmaksi, jossa suurvallat puolustavat yhä voimakkaammin omia etujaan.
Yksi keskeinen teema on Euroopan kilpailukyky. Teollisuus, teknologia ja tuotantokapasiteetti mainitaan keskeisiksi pilariksi. Euroopan on estettävä taloudellinen riippuvuus ja takapajuisuus verrattuna muihin talousmahtitekijöihin.
Euroopan komissaari Séjourne katsoo, että EU-maiden on nyt todella ryhdyttävä rakentamaan yhteistä eurooppalaista valmistavaa teollisuutta. Ranskalaisen EU-komissaarin vetoomus tulee juuri ennen Euroopan huippukokousta, jossa käsitellään EU:n autonomisen aseman vahvistamista talousmahtien kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan välissä.
Kehotus tiivistää yhteistyötä osuu myös entisen EU:n puheenjohtajan Draghin viime viikonloppuna esittämään voimakkaaseen vetoomukseen useissa suurissa eurooppalaisissa sanomalehdissä. Italialainen antoi puolitoista vuotta sitten alun Ursula von der Leyenin uudelle Euroopan komissiolle eurooppalaisten yritysten aseman vahvistamiseksi.
Suurimman eurooppalaisen poliittisen ryhmän, EPP:n, puheenjohtaja Manfred Weber vaati myös viime kuun lopulla julkisesti integroidumpaa eurooppalaista politiikkaa, mikä käytännössä oli vetoomus EU-liittovaltiosta. Hän katsoo, että Euroopan NATO-maiden tulisi tarvittaessa muodostaa oma ydinvoima, mahdollisesti hyödyntäen Britannian ja Ranskan ydinaseita.
Suurten eurooppalaisten teollisuusyritysten, mukaan lukien asevalmistajien, nopeutettu yhdistäminen on osin vastaus Venäjän sotaan Ukrainaa vastaan ja Yhdysvaltojen aloittamaan tullisotaan maailmanlaajuisesti.
Myös puolustuksella on keskeinen rooli keskustelussa. Tarve parantaa yhteistyötä ja vahvistaa eurooppalaista asevalmistusta koetaan laajalti, osin kansainvälisten konfliktien ja turvallisuusuhkien vuoksi EU:n itärajalla.
Samaan aikaan (uudelleen) puhkeaa keskustelu siitä, miten Euroopan unionia tulisi johtaa. Tästä on puhuttu paljon vuosien ajan, mutta päätöksiä on tehty niukasti. Ehdotukset päätöksenteon virtaviivaistamiseksi ja tehostamiseksi kaatuvat edelleen käytännön toteutettavuuteen liittyviin kysymyksiin, ja aina joku pääministeri tai ministeri jarruttaa. Kriitikoiden mukaan Bryssel ei ilmeisesti ole oppinut mitään Brexitistä.
Yksimielisyysperiaate ulkopolitiikassa nähdään tärkeänä esteenä. Yhä useammat EU-politiikot huomauttavat, että tämä periaate voi estää päätöksenteon ja vaikeuttaa Euroopan nopeaa ja yhtenäistä toimintaa. Erityisesti viime vuosina on yhä useammin käynyt ilmi, että tällaisissa tilanteissa EU asetetaan muiden suurvaltojen toimesta valmiiksi tehtyjen tosiasioiden eteen.