Jo neljä vuotta sitten Euroopan komissio pääsi sopimukseen Wellingtonin hallituksen kanssa.
Tärkein piirre on, että vastavuoroisesti lähes kaikki vientituotteisiin kohdistuvat tuontitullit vähennetään merkittävästi ja lopulta poistetaan kokonaan. Kauppasopimus muistuttaa paljon Pohjois-Amerikan (Nafta) ja Etelä-Amerikan (Mercosur) sekä valmisteilla olevan Australian sopimusta.
Sopimus tulee voimaan vasta, kun Euroopan parlamentti on sen hyväksynyt ja myös Uuden-Seelannin parlamentti on säätänyt siihen liittyvät lait. Mutta Uuden-Seelannin pääneuvottelija Vangelis Vitalis varoittaa, että ratifiointi vaatii huomattavaa poliittista vaikuttamista.
"Se ei lainkaan ole varma asia, ja kun katsoo sekä uuden-seelantilaisen että eurooppalaisen maitoteollisuuden reaktioita, voi jo nähdä, että he alkavat koota voimiaan vastustamaan tätä sopimusta."
Eurooppalaiset maanviljelijät ovat edelleen tyytymättömiä sopimukseen ja väittävät, että se antaa uuden-seelantilaisille viljelijöille liikaa pääsyä eurooppalaisille markkinoille. Punainen liha ja maitotuotteet saavat aluksi 120 miljoonan dollarin alennuksen vuotuisiin tulleihinsa, joka nousee yli 600 miljoonaan dollariin seitsemän vuoden kuluessa.
Euroopan parlamentin kauppavaliokunta kallistuu hyväksymään sopimuksen, mutta maatalousvaliokunnasta tulee varauksia. EU:ssa kauppapuoli vastaa asiasta, ja maatalouspuoli toimii neuvonantajana. Kauppaministerit ovat nyt raivanneet tietä ratifiointimenettelylle.
Euroopan maatalousjärjestö Copa-Cosegan pääsihteeri Pekka Pesonen kertoi valiokunnalle, että "arkaluontoisista" sektoreista kuten liha- ja maitotuotteista on tehty "kiperiä kompromisseja". "Tällä hetkellä EU:n maataloussektoreihin kohdistuu valtavaa painetta jokaiselta suunnalta, ja on todella haastavaa pysyä avoimena jatkossa tehtävien kauppasopimusten neuvotteluissa", Pesonen totesi.