Iso-Britannian parlamenttivaalien tulosten vuoksi vaalipiirijärjestelmän ('voittaja vie kaiken') takia poliittisten puolueiden välinen voimavertailu on lähes mahdotonta. Vaikka lukuisien ylimääräisten parlamenttipaikkojen siirtymistä konservatiiveille kuvataan laajasti 'suureksi voitoksi', heidän voittonsa koko maan prosentuaalisessa mittakaavassa on niukka, alle yhden prosentin.
Vuoteen 2017 verrattuna Toryt kasvattivat äänimääräänsä noin puolella miljoonalla 42,4 prosentista 43,6 prosenttiin. Todellisuudessa Boris Johnson ei saanut ääniosuutta, mutta konservatiivit saivat paikkavoittoja. Ja konservatiivit voittivat paikkoja, koska Labour ja Corbyn kärsivät suosionmenetyksestä ja äänikadon.
EU-vastaisten mielipiteiden puolestapuhuja Nigel Farage oli nopeasti valmis ottamaan osan Toryjen voitosta omaan nimiinsä: hänen Brexit-puolueensa ei asettanut omaa ehdokastaan lähes 400 650:stä vaalipiiristä. Niissä vaalipiireissä, joissa Brexit-puolue osallistui, sen ehdokkaat saavuttivat paikallisesti jopa 15 tai 20 prosenttia äänistä (mutta eivät koskaan olleet suurimpia eivätkä voittaneet yhtään paikkaa).
Brexit-puolueen äänet menivät sekä Labourille että konservatiiveille, kuten piirikuntakohtaiset luvut osoittavat. Koko maassa Brexit sai noin 650 000 ääntä, noin 2 prosenttia. Farage käyttää tätä käänteistä logiikkaa perustellakseen, että niissä paikoissa, joissa Brexit-puolue ei ollut mukana, aidot Brexiterit saattoivat äänestää vain Boris Johnsonia ja auttoivat tätä uudelleen pääministeriksi.
Labourin vaalitulokseen pätee käytännössä päinvastainen ilmiö. Labour laski vuoteen 2017 verrattuna (vain kaksi vuotta sitten) 40,0 prosentista 32,2 prosenttiin, mikä merkitsee lähes kahdeksan prosentin suurta tappioita. Jo vuonna 2017 Corbyn oli puolueen johtaja. Nyt saavutettu 32,2 prosenttia ei poikkea paljoa vuoden 2005 35 prosentista, jolla Labour voitti vaalit. Lisäksi 32,2 prosenttia on korkeampi kuin vuoden 2010 ja 2015 tulokset.
Mutta koska konservatiivit pitivät oman kannattajakuntansa ja Labour menetti paljon äänestäjiä, muissa kuin muutamissa kymmenissä vaalipiireissä, joissa puolueiden välinen ero oli vuonna 2017 pieni, konservatiivit ohittivat Labourin ehdokkaan ja ottivat ensimmäisen (ja ainoan!) sijan.
Liberaali-demokraattien tilanteessa viinirypäleet ovat vielä karvaita: LibDems paransivat merkittävästi koko maan prosenttiosuutta. He nousivat neljällä prosentilla 7,4:stä 11,5 prosenttiin kaikista äänistä. Kuitenkin, vaikka he osuivat kärkeen yhdessä vaalipiirissä, he eivät olleet suurimpia siinä ainoassa piirikunnassa, jossa he johtivat – puolueen johtaja Jo Swinsonin piirikunnassa. Skotlannin SNP:n voitto, 13 lisäpaikalla nyt 48 paikkaa, tuli pääosin konservatiivien kustannuksella, mutta myös joidenkin Labour-paikkojen kustannuksella.
Tarkempi vertailu Britannian poliittisten voimatasapainojen välillä vaatii kahden vuoden takaisten vaalipiirikohtaisten tulosten julkaisua, muunnettuna kansalliseksi prosentuaaliseksi mittariksi. Mutta jo nyt on selvää, ettei ole niin, että miljoonat Labour-äänestäjät olisivat siirtyneet konservatiiveille. Kahdeksan prosentin Labour-paon äänistä osa on siirtynyt SNP:lle, osa LibDemsille, äänestivät myös brexitiä Labourin alueilla, ja myös konservatiiveja.