27 EU-maan hallitusten ja valtioiden johtajat ovat Belgiassa sijaitsevassa linnassa epävirallisesti vaihtaneet ajatuksia useista lyhyellä aikavälillä EU-poliitikkojen ratkaistaviksi tulevista kokonaisuuksista. Kommenttien ja reaktioiden perusteella on pääteltävissä, että kyseessä voivat olla myös epätavalliset ja kivuliaat valinnat.
Keskustelu Euroopan suosikkiasemasta, jota usein kutsutaan ”Made in Europe” -periaatteeksi, kulki punaisena lankana keskusteluissa. Keskiössä oli kysymys siitä, pitäisikö eurooppalaisille yrityksille myöntää etusija julkisissa hankinnoissa tai investoinneissa.
Tapa, jolla EU:ssa päätöksiä valmistellaan ja tehdään, on pääosin vielä samanlainen kuin noin 15 vuotta sitten, jolloin EU koostui vielä 12–16 maasta. Sen mukauttamisesta on puhuttu vuosikausia, erityisesti sen jälkeen kun britit erosivat EU:sta, mutta modernisoinnista ei vieläkään ole kyse.
Promotion
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja parlamentin puheenjohtaja Roberta Metsola totesivat avoimesti, että EU:n päätöksentekoprosessin tulisi ehkä siirtyä kahden nopeuden malliin. Tällöin monissa päätöksissä ei enää vaadittaisi yksimielisyyttä, ja ”vastustajat” eivät voisi enää hidastaa tai estää päätösten etenemistä.
Epäviralliset keskustelut tuottivat ainakin jonkinlaista lähentymistä Ranskan presidentin Macronin ja Saksan liittokansleri Friedrich Merzin näkemyksille. Viime päivinä vaikutti siltä, että he olivat jyrkästi eri mieltä siitä, kuinka vahvasti eurooppalainen EU:n tulisi olla.
Nyt he vaikuttavat myös olevan enemmän yksimielisiä eurobondsin käyttöönotosta, yhteisten lainojen ja velkojen ottamisesta, myös silloin kun jotkut (pienet) EU-maat eivät ole samaa mieltä.
Tuntuu syntyvän tilaa kohdennetulle lähestymistavalle. Sen sijaan, että suojeltaisiin laajasti kaikkia talouden aloja, puhutaan nyt tukea strategisille erityisen haavoittuville aloille.
Hallitusjohtajat odottavat tarkempia linjauksia maaliskuun virallisessa huippukokouksessa. Silloin tulisi selvemmin määritellä, mitkä alat saavat etusijan ja mitä keinoja käytetään Euroopan unionin taloudellisen aseman vahvistamiseksi.