Useimmat EU-maat ovat valmiita uuden yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa vastaamaan hieman enemmän Euroopan parlamentin ja Euroopan komission toiveisiin.
Useiden maa- ja metsätalousministerien kanssa on mahdollista keskustella Green Deal -toimenpiteisiin myönnettävien maataloustukien lisäyksestä, erittäin suurille maatalousyrityksille myönnettävien EU-tukien enimmäismäärien asettamisesta, 'sosiaalisten (työ)lakien' sisällyttämisestä sekä eläinten hyvinvointia tukevista maataloustuista.
Viime maanantaina järjestetyssä epävirallisessa videokokouksessa useimmat maa- ja metsätalousministerit hyväksyivät tämän lähentymisen Euroopan parlamenttiin ja komissioon pyrkimyksenä saavuttaa menestys kolmikantaneuvotteluissa perjantaina 30. huhtikuuta Brysselissä. Aiemmin kiertävä EU-puheenjohtajamaa Portugali oli todennut, että huhtikuu on viimeinen tilaisuus yksityiskohtaiseen työhön, sillä supertrilogin on määrä päättää lopullinen sopimus 25. ja 26. toukokuuta. Tämä maataloustippukokous ajoittuu myös puolivuotiskokoontumisen kanssa.
Maatalousrahoituksen osuutta ympäristö- ja ilmastotoimiin ('ekojärjestelmät') nostetaan ministerien toimesta alkuperäisestä 20 prosentista 22 prosenttiin vuosina 2023 ja 2034, ja 25 prosenttiin vuonna 2025. Ministerit seuraavat näin Saksassa tehtyä aiempaa vastaavaa myönnytyksenä. Perusteluna on, että viljelijöiden ei tulisi saada korvausta vain ekojärjestelmien (epä)kustannuksista, vaan heidän pitäisi myös voida ansaita niillä.
Maa- ja metsätalousministerit vastaavat myös Euroopan komission ja Euroopan parlamentin pyyntöön lopettaa vuosia kestänyt keskustelu EU:n tasoisesta "sosiaalisesta standardista" minimipalkkojen, työoikeuksien ja harmaan talouden vastaisilla toimenpiteillä myös maataloussektorilla.
Erityisesti väliaikaiset (ulkomaalaiset) kausityöntekijät korjauksen yhteydessä ovat joissain maissa yhä alipalkattuja tai hyväksikäytettyjä. Ajatuksissa on nyt rangaistusjärjestelmä. Portugalin ministeri Maria do Céu Antunes totesi maanantaina, että "me pääsemme tästä selville".
Lisäksi perjantain trilogissa näyttää olevan mahdollista sopia tavoista, joilla voidaan lopettaa liian suuret eurooppalaiset tukivirrat suurille maatalousyrityksille. Maat voivat valita kolmesta vaihtoehdosta: enimmäisraja (joka haittaa vain suuria), prosentuaalinen leikkaus (joka vaikuttaa kaikkiin) tai uudelleenjako (pienempiä suosien, loput maksavat).
Niiltä mailta, jotka eivät tähän suostu, voidaan vähentää niiden tukia (eli rangaista). Tämä koskee jo Tšekkiä, jossa suurin maatalousyritys (Agrofert) on pääministerin (Babis) omistuksessa, ja jossa vain muutamat kymmenet yrittäjät saavat kolme neljäsosaa maatalouden EU-tuista.
Ainakin viisi maata (Kreikka, Kroatia, Kypros, Unkari ja Romania) vastustavat parhaillaan ehdotettua tukien uudelleenjakoa, koska heidän näkemyksensä mukaan EU-maiden välillä olemassa olevat "epätasaiset jakoerot" eivät korjaannu.
Lähentymisistä huolimatta on vielä riittävästi esteitä ja erimielisyyksiä, jotka voivat kaataa trilogineuvottelut. Monissa kohdissa jotkut maat voivat edelleen pitää tiukasti kiinni kannastaan, tai EU-komissaarit tai Euroopan parlamentti voivat vaatia oman linjansa ja näkemyksensä noudattamista. Kysymys on, pitäytyvätkö he täysin omassa näkemyksessään vai tyytyvätkö he puolikkaaseen tai vähempään.
Tällaisia kiistanalaisia, vielä tarkentumattomia keskustelunaiheita ovat mm. kemiallisten torjunta-aineiden vähentäminen (vähintään 50 % vuoteen 2030 mennessä), vähemmän lannoitteita (vähintään 20 % vuoteen 2030 mennessä), luomumaatalouden osuus 25 % viljelyalasta (pelkkä viljelymaa vai koko maatalousalue), vesistöjen rantavyöhykkeiden vapauttaminen (kuinka monta metriä?) sekä viljelykierrot (3, 4 vai 5 % viljelyalasta).
Uudessa YMP:ssa osa eurooppalaisesta toimeenpanosta, valvonnasta ja seurannasta palautetaan takaisin EU-maille, jotka voivat lisäksi siirtää tehtävänsä edelleen osavaltioille ja alueille. Näin eurooppalainen maatalouspolitiikka muuttuu vähemmän yhtenäiseksi ja pakottavaksi, ja maakohtaisia siirtymäaikoja ja poikkeuksia voi syntyä.
Euroopan komissio neuvottelee kunkin maan kanssa heidän omasta lähestymistavastaan ja EU:n tukiehtojen toimeenpanosta.