Saksa aikoo siksi tiukentaa lietelannan levittämistä haavoittuvilla alueilla. Tavoitteena on estää, että Euroopan unioni todella asettaisi uhkaavat miljoonaluvut sakot käyttöön. Maatalouden on pidettävä vielä laajempaa kirjanpitoa kaikista yritykseen tulevista ja sieltä lähtevistä (maan)aineksista, ja pohjaveden laatumittauksia tehdään paljon laajemmassa mittakaavassa.
Jo vuonna 1991 Bryssel määritteli Nitraattidirektiivissä, että yksi litra pohjavettä saa sisältää enintään 50 milligrammaa nitraattia. Saksa on kuitenkin vältellyt ja kiertänyt tätä direktiiviä vuosikymmenten ajan. Yhä keskimäärin neljännes Saksan pohjavesimittauspisteistä ylittää 50 milligramman rajan.
Vasta vuonna 2018 Saksan tuomittua Euroopan unionin tuomioistuin lannoitteiden vähentämiseen, alettiin tehdä muutoksia Saksan lietelantalakiin.
Liittomisteri Cem Özdemir sanoi viime perjantai-aamuna Berliinissä, että vuosien ja kallis nitraattiriita Brysselin kanssa on vaikuttanut päinvastoin ja että ammattiryhmän ja politiikan välillä on menetetty paljon luottamusta – se täytyy palauttaa.
"Vahvistamme nyt saastuttajan maksaa -periaatetta: ne, jotka levittävät lannoitteita liikaa ja vaarantavat ympäristön, joutuvat vastuuseen ja heitä tullaan rankaisemaan. Erityisesti tiukkojen budjettien vallitessa kukaan ei halua maksaa valtavia sakkoja Brysseliin; voimme käyttää ne rahat mieluummin maataloutemme tukemiseen."