Eurooppalaiset virkamiehet tunnustavat, että Ukrainan liittymisellä on vaikutuksia, jotka ylittävät Kiovan välttämättömät uudistukset. Suuren ukrainalaisen maataloussektorin laajuus korostaa, että myös EU:n sisällä tarvitaan sopeutumisia. Tämä ei ole yksinkertainen normaali laajentuminen.
Ukrainalaiset virkamiehet kertovat, että keskusteluissa eurooppalaisten edustajien kanssa on avoimesti todettu, ettei Ukrainaa voi verrata pienempiin maihin, jotka aikaisemmin liittyivät. Maataloussektorin mittakaava ja rakenne asettavat nykyiset eurooppalaiset sopimukset ja EU:n politiikkakehykset paineen alle.
Samaan aikaan tunnustetaan, että huoli EU-maissa on osittain syntynyt kuvasta, jota Ukraina itse on vuosien ajan välittänyt. Ukraina esitettiin maatalouden supervaltana, mistä EU-kumppaneissa syntyi vaikutelma, että sektori tulisi hallitsemaan Euroopan markkinoita.
Joidenkin ukrainalaisten edustajien mukaan tämä kuva on liioiteltu. Ukraina ei ole Euroopan kärjessä maatalousviennin laajuudessa. Tämä suhteellistaminen auttaa heidän mukaansa tekemään liittymiskeskustelusta realistisemman ja poistamaan liioiteltuja odotuksia ja pelkoja.
Jäljelle jää se, että Ukraina on erityisen vahva viljan ja öljykasvien tuotannossa ja toimii kansainvälisesti kilpailukykyisesti näillä aloilla. Samalla tunnustetaan, että Ukrainan maataloussektori on heikompi korkean lisäarvon luomisessa maatalousketjussa.
Ukrainalaiset edustajat kuvaavat valmistautumista EU-jäsenyyteen itse puutteelliseksi. Yleinen valmius arvioidaan noin 40–45 prosentiksi. Vain rajoitettu osa neuvottelukohdista saa keskiarvoa paremman arvion.
Osallistujien mukaan uudistukset ovat mahdollisia muutamassa vuodessa normaaleissa olosuhteissa, mutta lainsäädäntöön ja toimeenpanoon tarvitaan aikaa. Nopeita ratkaisuja ei odoteta. Jotkut lähteet mainitsevat mahdollisen liittymisen vuonna 2028.
Keskustelu laajuudesta ja vaikutuksista sekä eurooppalaiseen että ukrainalaiseen maatalouteen osoittaa, että liittyminen ei ole tekninen rastituslista, vaan prosessi, joka vaikuttaa olemassa oleviin suhteisiin. Sekä Ukraina että EU tunnustavat, että molemminpuolinen sopeutuminen on väistämätöntä, ja lopputulos tulee määrittelemään Euroopan maatalouspolitiikan tulevaisuuden.