Euroopan vihreä sopimus on vuodesta 2020 lähtien ollut tämän työn perusta ja on tuonut merkittäviä energia- ja ympäristöetuja. Viime aikoina poliittinen opposition ja ilmastoskeptisyyden voimistuminen on kuitenkin nähtävissä, mikä heijastui myös viimeaikaisten Euroopan parlamentin vaalien tuloksissa.
Ilmastonmuutoksesta huolimatta taloudelliset huolet ja turvallisuuskysymykset ovat nyt etusijalla. Euroopan parlamentin kehittyvä poliittinen maisema voi vaikuttaa ilmastopolitiikkaan
Vuoden 2019 edelliset vaalit johtivat voimakkaaseen ilmastoystävälliseen politiikkaan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin johdolla. Vaikka aiempi vihreä vire on ollut vahva, EU:n ilmastopolitiikka kohtaa nyt hidasta talouden toipumista, jatkuvaa inflaatiota ja nousevia energiakustannuksia, joita pahentaa Venäjän hyökkäys Ukrainaan.
Tämä on johtanut mielenosoituksiin ja vastustukseen, johon kuuluu muun muassa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin vaatimus ympäristösäädösten "tauolle" asettamisesta. Saksassa hidas talouden elpyminen hidastaa liiallista ympäristötoimien tiukentamista.
Viimeisimmät Euroopan parlamentin vaalit tuottivat merkittäviä paikkatappioita vihreille puolueille. Suurin ryhmä, keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue (EPP), ajaa yhä selvemmin teknologianeutraalia lähestymistapaa monissa ympäristö- ja ilmastokysymyksissä, mikä usein aiheuttaa ristiriitoja Vihreiden ja sosialistien kanssa.
Katsottaessa ilmastolinjaa eteenpäin sosialistit ja demokraatit (S&D) sekä liberaali Renew Europe -ryhmä jatkavat Vihreän sopimuksen tukemista, painottaen eri tavoin sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja pragmaattista toimeenpanoa. Sitä vastoin konservatiiviset ja äärioikeistolaiset ryhmittymät, kuten Euroopan konservatiivit ja uudistajat (ECR) sekä Identity and Democracy (ID), vastustavat Vihreää sopimusta.
Uusi (enemmän oikeistolainen) paikkajako parlamentissa voi johtaa konservatiivisempiin koalitioihin, mutta Vihreät ja vasemmistopuolueet voivat silti vaikuttaa EU:n ilmastopolitiikan ylläpitämiseen. Vaikka vihreä agenda kohtaa haasteita, on epätodennäköistä, että Strasbourg purkaisi Vihreän sopimuksen, erityisesti jos von der Leyen pysyy Euroopan komission puheenjohtajana.
Luopuminen vihreästä siirtymästä olisi strateginen virhe eurooppalaisille päättäjille. Kilpailevista prioriteeteista huolimatta ilmastokriisi pysyy kiireellisenä, sillä Euroopan lämpeneminen on kaksinkertainen maailman keskiarvoon nähden.