Ministerit saavuttivat maanantaina Luxemburgissa yksimielisen sopimuksen yhteisestä neuvotteluasemastaan maatalouspolitiikasta vuosille 2028–2034. Näin he hyväksyvät pääosin uuden rakenteen, jonka Euroopan komissio on ehdottanut. Taloudelliset järjestelyt on toistaiseksi jätetty sopimuksen ulkopuolelle.
Nykyinen erillinen valtiontuki maatalouden tulotuelle ja maaseudun kehittämistuet yhdistetään suurempaan eurooppalaiseen rahastoon, josta maksetaan jatkossa myös aluekehitys, kalastus ja muut politiikan alat. Jokaisen EU-maan on laadittava kansallinen suunnitelma varojen jakamisesta.
Enemmän päätösvaltaa maille
Erilliset EU-maat saavat merkittävästi enemmän vapautta muokata omaa maatalouspolitiikkaansa. Euroopan komission suositukset kansallisista tukiohjelmista eivät saisi olla sitovia. Maatalousministerit haluavat yksinkertaistaa eurooppalaisia sääntöjä ja sovittaa tuet paremmin eri maiden olosuhteisiin.
EU:n maatalouskomissaari Christophe Hansen tervehti sopimusta, mutta varoitti samalla liian suuresta kansallisesta vapaudesta ja alemmista tavoitteista. Hänen mukaansa maatalouspolitiikan yhteiset piirteet on säilytettävä.
Neljäsosa vähemmän
Euroopan komissio on ehdottanut noin 300 miljardin euron maataloustukea, mikä on nykyisen 387 miljardin euron kauden jälkeen 87 miljardia euroa (=22 %) vähemmän. Marraskuun lopussa on päätettävä lisä-EU-huippukokouksessa, kuinka paljon maatalouteen lopulta varataan rahaa.
Tulevan tulotuennan tulee painottua ensisijaisesti viljelijöille, jotka todella harjoittavat maataloutta. EU-maat saavat itse päättää, kuka katsotaan aktiiviseksi viljelijäksi. Siinä otetaan huomioon myös kansalliset olosuhteet ja eläkkeellä olevien maataloustuottajien asema. Tuki hehtaaria kohden vähenee myös asteittain.
Nuoret viljelijät ja pienemmät maatilat saavat erityishuomiota. Kaikkien EU-maiden on tarjottava lisätukea nuorille, jotka haluavat perustaa maatilan, muun muassa korkeampien maksujen, koulutuksen ja neuvonnan kautta. Maatilakohtaisista maksimituista ja korkeiden tukien asteittaisesta alentamisesta päätetään myöhemmin.
Maaseuturahasto
Erillinen maaseudun kehittämisen rahoitus poistuu. Saksa on vaatinut takeita sen jatkamisesta ja katsoo leikkauksen ikäväksi. Ympäristövaatimukset säilyvät, mutta EU-maat saavat enemmän valtaa toteuttamisen suhteen. Luonnonsuojelujärjestöt pelkäävät tämän vuoksi luonnon ja luonnon monimuotoisuuden heikentyvää suojaa.
Ministerit haluavat lisäksi parempia vakuutuksia ja hätäapua viljelijöille, joita uhkaavat äärisääolosuhteet, taudit tai muut kriisit. Sopimus ei vielä ole lopullista lainsäädäntöä. Euroopan parlamentin on myös otettava kantansa, minkä jälkeen EU-maiden ministereiden ja parlamentin yhteiset neuvottelut voivat alkaa.
