Maatalousministerit eivät muodollisesti päätä hallitustensa kauppapolitiikasta, mutta he ovat sopimuksen kovimpia kriitikoita, sillä se avaisi EU:n markkinat enemmän nauta- ja siipikarjalihalle Mercosurin maista Brasilia, Argentiina, Uruguay ja Paraguay.
Maatalousministerit ovat erityisen kiinnostuneita siitä, ovatko Italia ja Ranska valmiita luopumaan vastalauseistaan Brasilian, Argentiinan, Uruguayn ja Paraguayn kanssa tehtävää sopimusta kohtaan. Molemmat maat ovat olleet vuosia kriittisiä, mutta viime päivien merkit viittaavat mahdolliseen joustavampaan asenteeseen. Ranskan poliittinen tilanne (Bayrou'n hallituksen kaatuminen) voi kuitenkin jälleen aiheuttaa viivästyksiä.
Maanviljelijäjärjestöt pelkäävät, että sopimus tulvii heidän markkinansa halvemmalla lihalla ja maitotuotteilla. Samaan aikaan Euroopan komissio ilmoittaa, että se on valmistellut ratkaisuja, kuten merkittävästi laajennetun vahinkorahaston, korvaamaan viljelijöiden tappioita.
Vaikka maatalousministerit eivät muodollisesti päätä kauppakysymyksistä, heidän Kööpenhaminan neuvotteluaan seurataan tarkasti. Heidän arvionsa nähdään poliittisena mittarina. Suurin huomio kohdistuu kuitenkin yhteisen maatalouspolitiikan monivuotiseen rahoitukseen.
Tässä valossa Mercosur on vain "pieni asia, jonka olisimme oikeastaan jo paljon aiemmin saaneet päätökseen", kuten eräs EU-virkamies kertoi käytävillä. Samaan aikaan käydään keskustelua Euroopan vuosien 2028–2034 talousarviosta. Siinä maatalousbudjetin merkittävä leikkaus on pöydällä, noin 380 miljardista noin 300 miljardiin euroon.
Eurooppa-neuvosto on jo ryhtynyt toimiin maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseksi. Tämä sisältää muun muassa hallinnollisen taakan keventämisen ja enemmän tilaa kansalliselle soveltamiselle. Tanskan puheenjohtajakausi korostaa samalla modernisointia ja vihreämpää suuntaa, mutta myös kilpailukyvyn säilyttämistä.
Poliittisessa keskustelussa korostuu myös Ukrainan tulevaisuus EU:n sisällä. Maa nähdään tärkeänä viljan ja muiden maatalouskasvien tuottajana. Mahdollinen jäsenyys muuttaisi merkittävästi eurooppalaista maataloussuhteiden kenttää. Erityisesti Puola, Unkari ja Tšekki näkevät sen uhkana ja pyrkivät hidastamaan prosessia.
Kaiikkien näiden kysymysten – Mercosur-sopimuksen, uuden talousarvion, sisäisten uudistusten ja mahdollisen Ukrainan laajentumisen – ristiinpölytys tekee Kööpenhaminan neuvottelusta tärkeän hetken. Tällä hetkellä epävirallinen neuvottelu osoittautuu tulevina kuukausina suuntaa antavaksi Euroopan maatalouspolitiikan tulevaisuudelle.