Komissio on ehdottanut, että koko EU:n maaperän tulee olla 25 vuoden kuluessa hyvässä kunnossa. Tämä ei ole sitova direktiivi, mutta asettaa vaatimuksia säännöllisemmille maaperän laatumittauksille. Useimmat maat kannattavat tätä, mutta toteavat myös, että maaperän tila on niin monimuotoinen ja vaihteleva, ettei voi asettaa yhtä kriteeriä sille, mikä on "saastunutta" maata.
Ei ole myöskään vielä selvää, mitä kriteerejä Bryssel aikoo käyttää päättäessään, pitääkö saastunut maa "puhtauttaa" ja kuka tämän kustantaa. Maaperänäytteiden tulokset tulee jäsenvaltioiden tallentaa julkiseen rekisteriin, jonka jälkeen naapurit ja kansalaiset voivat esittää vahingonkorvausvaatimuksia aiheuttajille.
Maaperän rekisteröinti- ja puhtaan maan todistusten järjestelmä voidaan Brysselin mukaan yhdistää myös tukia maanomistajille, viljelijöille ja puutarhureille. EU:ssa on yli 3 miljoonaa tunnettua saastunutta aluetta, vaikka viime vuosina ei ole tehty perusteellista maaperätutkimusta kaikissa EU-maissa. Alankomaat tunnistaa noin 250 000 mahdollista vakavasti saastunutta aluetta.
Vaikka Alankomaat periaatteessa tukee ehdotusta, hallitus pelkää käytännön vaikutuksia maassa. Epäonnistuneiden maaperäalueiden leimaaminen olisi myös "mahdotonta", kuten hallitus on aiemmin ilmoittanut parlamentille.
Luontojärjestöt ovat kehottaneet Euroopan komissiota asettamaan jo nyt sitovia tavoitteita maaperän eroosion estämiseksi. Ympäristökomissaari Virginius Sinkevicius kuitenkin totesi, että Bryssel haluaa ensin varmistaa, ettei maaperän laatu heikkene enempää; vasta sen jälkeen tulee puhdistus ja parantaminen.