Brittiläisille Liberaali-Demokraateille (LibDems) huomisen parlamenttivaalien merkitys on monella tapaa ratkaiseva: jäävätkö he jälleen kahden suuren laidoille vai siirtyvätkö hallinnon vallan keskipisteeseen? Molemmissa tapauksissa kyse on LibDemeille eräänlaisesta toistosta: he ovat aiemmin kokeneet syrjään työntämistä ja olleet osana epätavallista brittiläistä koalitiokabinettiä.
Puolueenjohtaja Jo Swanson ilmaisi keskiviikkoiltapäivänä Lontoossa puoluekokouksessa tyytyväisyyttään siitä, että LibDemit ovat voittokannalla, mutta ehkä eivät tarpeeksi. Hän pelkää mielipidemittauksia, joiden mukaan Boris Johnson saattaa kuitenkin saada enemmistön. Swansonin ja hänen kampanjatiiminsä mielestä tilanne ei ole lainkaan varma.
Vaikka konservatiiveilla on tällä hetkellä 14 paikan enemmistö, Swanson totesi, että yksipiirisysteemissä se tarkoittaa hyvin vähän. Wimbledonin Broadwayn lgbti-teatterissa hän kertoi muutamalle kymmenelle puolueaktiiville, että on yleistä, että puolue voi menettää paikan vain kahden tai kolmen äänen erolla.
Toimittajien, valokuvaajien ja kuvaajien ympäröimänä liberaali Swanson joutui luonnollisesti ylittämään kuuluisan sateenkaaren värisen suojatien Broadwayn varrella ja piti puheensa tunnetussa CYMK-teatterissa. Ammattimaisesti hän vastasi livenä ITV:n tunnin mittaisessa uutislähetyksessä viimeisimpiin mielipidemittauksiin ja varoitti brittiläisiä äänestäjiä uudesta Boris-hajottajakabinetista.
LibDemit ovat pyrkineet tekemään näistä yleisvaaleista todelliset vaalit, eivätkä pelkkää verhottua kuulemista Mayn ja Johnsonin Brexitiin liittyvistä suunnitelmista. He ovat asiasta selviä ja tiiviitä: peruutetaan ja lopetetaan koko homma. Siksi LibDemit ovat koostaneet laajan ja melko hyvin jäsennellyn "tulevaisuuteen suuntautuvan" vaaliohjelman. Tällä LibDemit panostavat erityisesti nuorempaan (alle 30-vuotiaaseen) sukupolveen, joka vuonna 2016 ei antanut proeurooppalaista ääntä Brexit-äänestyksessä.
Vaikka puolueenjohtaja Jo Swanson haluaa katsoa eteenpäin, näyttää moni brittiläinen äänestäjä katsovan lähinnä taaksepäin. He moittivat LibDemejä yhä siitä, että entisen puoluejohtajan Nick Cleggin johdolla he osallistuivat koalitioon toryjen kanssa, jotka toivat valtaan David Cameronin ja Boris Johnsonin konservatiivisen ”hopealusikka-sukupolven”. Pikkupuolueena heidän oli hyväksyttävä mittavat säästöt sosiaalijärjestelmässä, julkisten palveluiden yksityistäminen ja julkisten palvelujen leikkaaminen. Ja kärsineet britit sanovat nyt vieläpä, että vuoden 2016 Brexit-äänestys esiteltiin jonkinlaisena demokratian uudistuksena.
Lisäksi LibDemit eivät ole tehneet ajatteleville brittiläisille asioita helpoksi: kun he vuonna 2016 olivat vielä täysin referendumia vastaan, he ovat nyt jyrkästi toisen referendum-äänestyksen vastaisia. "Ette ota meitä vakavasti", kuulee kanta-asiakkaiden kesken. "Olette nähneet, mitä kansan tahdosta seuraa", sanoo Swanson. Modernin puolueen johtajana hänellä on kaikki edellytykset: hän on nainen, koulutettu, puhuu asiallisesti, näyttää luotettavalta, on sujuvasanainen ja hyvä väittelijä. Silti monet konservatiivit ja työväenpuolueen kannattajat eivät pidä häntä järkevänä keskiväylänä.
Muutama viikko sitten hän teki tv-haastattelussa mokan, jota muistetaan yhä. Hän teki selväksi, ettei hän eikä LibDemit missään tapauksessa osallistu siihen, että inhokki Boris Johnson tulisi uudelleen pääministeriksi, tai että myös inhokki Jeremy Corbyn tulisi pääministeriksi. Samassa lauseessa hän ilmaisi haluavansa itse pääministeriksi. Tällainen "suurin sanoin puhuminen", kun on kolmannen puolueen tyttö, muistutetaan hänelle vieläkin useissa kommenteissa.
LibDemeille ratkaisevaa on, tekevätkö riittävästi konservatiivien ja työväenpuolueen äänestäjistä järkevän vai tunnepohjaisen valinnan. Proeurooppalaiset, modernit Tory- ja Labour-äänestäjät seisovat äänestyskopissa valinnan edessä: äänestääkö omaa pro-Brexit-puoluettaan (ääni oman poliittisen lajin puolesta, mutta brittiläisen talouden vahingoksi) vai antaa äänensä LibDemeille (ääni oman poliittisen lajin väistyessä, mutta brittiläisen kansan hyväksi).