Alun perin Ukrainan politiikka suunnitteli kaasuntuonnin asteittaista lopettamista vasta vuoteen 2040 mennessä, mutta tätä pitkää siirtymäaikaa pitkitettiin Wienin tuomioistuimen päätöksellä. Nyt puhutaan kaasuntuonnin lopettamisesta vuonna 2027.
Geopoliittisista jännitteistä huolimatta venäläisen kaasun toimitukset Eurooppaan, erityisesti maihin kuten Itävalta, ovat pääosin edelleen ennallaan. Viimeaikaiset tapahtumat taistelukentällä sekä kamppailu kriittisen kaasuinfrastruktuurin hallinnasta ovat kuitenkin kiristäneet keskustelua Euroopan energiaturvallisuudesta entisestään.
Viime viikolla Ukrainan armeija otti merkittävän askeleen valtaamalla venäläisen kaasunjakeluaseman Kurskin alueella. Tämä asema sijaitsee viimeisellä ja ainoalla edelleen toimivalla venäläisellä kaasun siirtoyhteydellä, joka kuljettaa kaasua Ukrainan kautta Länsi-Eurooppaan.
Tällä hetkellä Sudzjan jakeluasema on ainoa piste, josta venäläinen kaasu kulkee Ukrainan kautta Euroopan asiakkaille. Tämä operaatio on merkittävä käänne sodassa ja on lisännyt huolta kaasuntoimituksista Itävallalle ja Unkarille, jotka ovat lähes täysin riippuvaisia Venäjän kaasusta energiantarjonnassaan.
Vaikka tilanne pysyy kireänä, Ukrainan ja Venäjän kerrotaan sopineen hiljaisesti kaasunjakeluaseman pitämisestä toiminnassa vihamielisyyksistä huolimatta. Tämä päätös näyttäisi kumpuavan kaasun viennin ja tulojen molemminpuolisesta riippuvuudesta, mutta se korostaa myös Euroopan energiantarjonnan haavoittuvuutta.
Itävallalle, joka sai vielä vuonna 2022 80 % kaasustaan Venäjältä, riippuvuudesta luopuminen on valtava haaste. Itävallan hallitus, jota johtaa (eroamassa oleva) violetti-vihreä koalitio, on nimenomaisesti kirjannut, että maan tulee lopettaa venäläisen kaasun tuonti mahdollisimman nopeasti. Analyytikot korostavat, että tämä tuo mukanaan merkittäviä riskejä. Maan on nopeutettava siirtymistä kestävään aurinko- ja tuulienergian tuotantoon.