Se, että luomuruokaketju kasvaa Saksassa voimakkaasti, johtuu osittain kannustavasta saksalaisesta valtionpolitiikasta. Luomuruoan markkina-arvo Saksassa on lähes 16 miljardia euroa. Saksa on tässä EU-27 maiden kärjessä.
Alankomaiden luomuruoka- ja maatalousviennin neuvonantajat Peter Vermeij ja Anna Sandl sanovat, että tästä voi olla hyötyä alankomaalaisille vientiyrityksille.
Agroberichtenbuitenlandin haastattelussa he nimeävät luomusektorin kasvun yhdeksi merkittävimmistä kehityssuunnista. Lähes 11 % (1,6 miljoonaa hehtaaria) Saksan peltoalasta viljellään nykyisin luomuna. Uusi Saksan hallitus (SPD, Vihreät ja FDP) panostaa tähän täysillä. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä 30 % maatalousalueesta olisi luomutuotannossa.
”Tämä tavoite menee siis paljon pidemmälle kuin Euroopan komission Green Deal- ja Farm-to-Fork -strategioiden 25 %:n tavoite, ja se on laajasti jaettu saksalaisessa politiikassa. Kasvun halu juontuu huolista ilmaston, ympäristön, luonnon monimuotoisuuden ja kulutustottumusten suhteen. Poliittinen paine luomualan kasvattamiseksi on siis suuri”, toteaa Vermeij.
Berliinissä ja Münchenissä toimivat alankomaalaiset maatalousasiantuntijat pohtivat kuitenkin, onko 30 %:n tavoite realistinen. Sandl toteaa: ”Saksa ei ole niin hyvinvoiva maa kuin moni kuvittelee. Myös täällä on köyhyyttä. Luomutuotteet ovat suhteellisen kalliita, eivätkä kaikki pysty niitä ostamaan. Haluttu kasvu on todennäköisesti mahdollista vain, jos tavanomaisten ja luomutuotteiden hintojen ero pienenee.”
Saksan kuluttajien suuri kiinnostus luomu ruokaan on etenkin asennekysymys, kertoo maatalousneuvonantaja Peter Vermeij. ”Noin 70 % saksalaisista asuu maaseudulla ja he kunnioittavat perinteistä maatalouselämää. Tämä näkyy myös ruokakauppojen hyllyillä.”
Monet saksalaiset viljelijät harkitsevat siirtymistä luomutuotantoon. Yksi viidestä on kiinnostunut asiasta, osoittaa Saksan viljelijäliiton tutkimus. Etelä-Saksassa yli neljännes maatalousyrityksistä on avoinna tälle muutokselle.
”Tuo valtava kiinnostus etelässä ei ole yllättävää,” sanoo Sandl. ”Vuoristomaiseman vuoksi yritysten on vaikea tehostaa tuotantoa. Viljelijöille etelässä siirtyminen luomuun ei siis ole suuri muutos.”
Vermeij toteaa, että Hollannin ja Saksan hallitusten strategioissa on ero. Hollanti valitsee hänen mukaansa maatalouskäytännön kestäväksi tekemisen ja kiertotalouden. Hollannissa on vähän nimenomaista politiikkaa luomuviljelystä, kun taas Saksassa sitä on paljon.