Maanantaina Alankomaissa alkaa oikeudenkäynti Venäjän ja Ukrainan syytettyjä vastaan koskien malesialaisen matkustajakoneen MH17 alasampumista. Kansainvälisen vertailun perusteella on jo nyt selvää, että tragedia oli väistämätön. Samassa vertailussa tulee myös ilmi, että vastuu ja syyllisyyskysymys olisi voitu ratkaista paljon aikaisemmin ja helpommin.
Viimeisen kuuden vuosikymmenen aikana maailmassa on tapahtunut yli kaksikymmentä tapausta, joissa matkustajakone on ammuttu alas. Näitä ei voi kaikkia verrata MH17:ään. Joissain tapauksissa kyse oli valmistellusta, harkitusta kohdennetusta iskusta presidenttiä, sovittelijaa tai YK:n päämiestä vastaan (1961 Dag Hammarskjöld, 1994 Ruandan ja Burundin presidentit). Noin kymmenessä muussa tapauksessa kyse oli kohdistetusta sotilasoperaatiosta sisällissodan tai avoimen konfliktin aikana (kahdesti Rhodesiassa, kahdesti Angolassa, kolmesti Afganistanissa, kolmesti Abhasian alueella).
On myös sattunut, että ilmatorjunnan harjoituksissa ei pelkästään harjoiteltu kuivaharjoituksena, vaan vahingossa ammuttu oikeita raketteja. Tämä tapahtui lähes varmasti vuonna 1962 Venäjän Aeroflot-koneelle Siperian yllä. Samoin vuonna 1980 Välimeren yllä amerikkalaisten, ranskalaisten, italialaisten ja libyalaisten hävittäjien harjoittelun yhteydessä italialainen linja-auto ammuttiin alas. Vasta vuonna 2013 italialaiset tunnustivat, että oikea raketti oli käytössä.
MH17-tapauksessa on paljon yhtäläisyyksiä ainakin kymmenen muun tapauksen kanssa, joissa sotilasconflictissa uhkaavassa tilanteessa paikallinen ilmatorjunta on tehnyt virheen. Tällöin ei ole tuhottu vihollisen sotilaskoneita, vaan raketti on ammuttu siviilimatkustajakoneeseen, seurauksena kaikki tragedian kaltaiset vaikutukset. Esimerkiksi vuonna 1975 unkarilainen Malev-lentoyhtiön linjakone ammuttiin alas laskeutumassa Beirutissa Libanonin sisällissodan osapuolten toimesta.
Tänä vuonna Teheranin lähellä juuri noussut ukrainalainen matkustajakone ammuttiin alas, koska Iranin ilmatorjunta luuli sen tutkahavainnoillaan irakilaiseksi hyökkäyskoneeksi, vain muutama tunti sen jälkeen, kun Irak oli tehnyt raketti-iskun iranilaista kenraalia vastaan. Intiimissä taistelun kuumuudessa iranilainen ilmatorjunta ilmeisesti teki virhearvion.
Venäjän ilmavoimien kyvyttömyys epäröidä nappia painaessa kävi selväksi jo vuosina 1978 ja 1983, kun venäläiset taistelukoneet ampuivat alas Etelä-Korean matkustajakoneita suurissa korkeuksissa. Eteläkorealaiset lentäjät eivät (Moskovan mukaan) noudattaneet varoituksia muuttaa lentoreittiään.
Molemmissa tapauksissa kyse oli linjaliikenteen koneista, jotka lensivät Alaskan kautta Yhdysvaltoihin ja sieltä pois, ja joiden Moskovan mukaan oli tunkeuduttu venäläisille ilmatilaan. Toisessa tapauksessa Moskova piti kyydissään kymmenen vuotta väittäen, että KL007 oli vakoojalento. Moskova myös kieltäytyi luovuttamasta pelastettuja mustia laatikoita kansainvälisille ilmailututkijoille. Molemmissa tapauksissa koneet putosivat Koillis-Venäjän Murmanskin itäpuolelle Tyynellemerelle.
Vuonna 1988 amerikkalaisen fregatti USS Vincennessin miehistö Persianlahdella tulkitsi radarkuvissaan nousevan iranilaisen matkustajakoneen lähestyväksi ilmatorjuntaraketein aseistetuksi iranilaiseksi F14-hävittäjäksi. Aluksi Yhdysvallat syytti tilanteesta kokonaan iranilaisia.
Pitkään Yhdysvaltain hallinnon parissa oli erimielisyyksiä siitä, miten asia tuli käsitellä. Pentagon piti vuosia kiinni siitä, että iranilaiset ilmavoimat antoivat hävittäjilleen lähetettäväksi siviilikoodit transpondereihin. Lopulta iranilaisten kantelu Yhdysvaltoja vastaan ratkaistiin vuonna 1996 Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, korvaussummiin iranilaisten omaisille ja verhottuun tunnustukseen syyllisyydestä.
JIT-tutkijoiden tähän mennessä keräämän aineiston ja vastaavien tapausten vertailun perusteella MH17-tapauksessa vaikuttaa olevan kyse olosuhteiden yhteensattumasta, jossa on jonkin verran ymmärrettävissä oleva mutta kuitenkin dramaattinen lopputulos.
Itä-Ukrainassa käytiin aseellista konfliktia. Muutaman päivän sisällä useita sotilaskoneita ja helikoptereita ammuttiin alas. Ukrainan ilmatorjunta valvoi erityisesti idästä lähestyvää ilmailuliikennettä, ja itäiset kapinalliset ilmeisesti tarkkailivat tutkallaan saapuvaa ilmailua lännestä.
Kireällä ja hengenvaarallisella Donbassin rintamalla väsynyt korpraali tai kersantti ilmeisesti erehtyi korkealla lähestyvän malesialaisen MH17-koneen vihamieliseksi uhaksi, hälytys saatiin aikaan, komentaja antoi luvan tai sai käskyn ja raketti ammuttiin. Kuten usein on aiemmin käynyt…