Näin päättyy Bayrou'n lyhyt pääministerikausi, ja presidentti Macron joutuu jälleen etsimään uuden hallituksen johtajan. Pääministerin hylkäämistä pidetään myös presidentin hylkäämisenä.
Peräti 364 kansanedustajaa äänesti luottamuslausealoitetta vastaan, kun taas 194 jäsenääntä annettiin puolesta. Koska Bayrou johti vähemmistöhallitusta, hän tarvitsi osan oppositiosta tuekseen pelastaakseen asemansa. Tämä tuki jäi kuitenkin täysin saamatta.
Äänestyksen keskiössä olivat talousarviosuunnitelmat, joilla Bayrou halusi vähentää 5,4 prosentin alijäämää 4,6 prosenttiin. Hän ehdotti 44 miljardin euron leikkauksia. Painopiste oli merkittävissä julkisen talouden menoleikkauksissa, erityisesti sosiaaliturvassa ja uusiutuvan energian tukiaisissa.
Näiden toimien lisäksi suunnitelmassa oli myös huomattavia symbolisia toimenpiteitä. Bayrou halusi uhrautua kahdesta virallisesta vapaapäivästä: pääsiäismaanantaista ja 8. toukokuuta, jolloin Ranska muistaa toisen maailmansodan voittoa. Nämä ehdotukset kohtasivat laajaa vastustusta sekä parlamentissa että yhteiskunnassa.
Keskiviikkona Ranskassa odotetaan suuria mielenosoituksia julkistettuja uudistuksia vastaan. Aktivistit kutsuvat sosiaalisessa mediassa massiivisesti toimintaa nimellä ”Bloquons tout” (Pysäytetään kaikki). Satoja toimia on suunnitteilla kaupungeissa ja maaseudulla. Tämä tuo mieleen keltaisten liivien mielenosoitukset, jolloin Ranskassa ilmeni suurta tyytymättömyyttä valtion ja hallinnon toimintaan.
Bayrou'n ero sopii laajempaan poliittiseen kriisiin, joka on pitänyt Ranskaa otteessaan yli vuoden. Taustalla on presidentti Macronin odottamaton parlamentin hajottaminen kesällä 2024, sen jälkeen kun Rassemblement National saavutti suuren vaalivoiton Euroopan parlamenttivaaleissa. Macron toivoi vahvistavansa asemaansa ennenaikaisilla vaaleilla, mutta tämä veto epäonnistui täysin.
Viime vuoden uusissa parlamenttivaaleissa sekä äärioikeistolainen Marine Le Penin Rassemblement National että vasemmistoblokki olivat vaalivoittajia. Macronin puolue sijoittui vasta kolmanneksi, joten hänen on nyt pakko hallita vähemmistöhallituksella ja pääministerillä toisesta puolueesta. Tätä kutsutaan Ranskassa ’cohabitationiksi’, rakenteeksi, joka on yleensä epävakaa ja on jo useasti johtanut hallituskriiseihin.
Lisäksi Macronin hallintokausi päättyy vuonna 2027. Ranskan tuomioistuin päätti juuri viime viikolla, että Rassemblement Nationalin johtajan Marine Le Penin tuomion valitus etenee aikaisemmin ensi vuoden alkuun. Aiemman tuomion vuoksi hän ei saa olla vaaleissa ehdokkaana. Jos hän kuitenkin vapautetaan tai rangaistusta muutetaan, hän voi asettua ehdolle päästäkseen seuraamaan Macronia.
Bayrou'n lähdön myötä Macron joutuu nimeämään seitsemännen pääministerinsä istuessaan Élyséen palatsissa. Presidenttikausi leimaa uudelleen poliittinen epävakaus. Élysée ilmoittaa seuraavan pääministerin myöhemmin tällä viikolla. Ranskalaiset mediat arvelevat puolustusministeri Sébastien Lecornun olevan tärkein ehdokas korvaamaan Bayrou'n.