Huomio on nyt keskittynyt Grönlantiin sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti on useaan kertaan todennut, että Yhdysvallat tarvitsee aluetta kansallisen turvallisuutensa vuoksi. Tässä ei suljettu pois mahdollisuutta käyttää kaikkia keinoja, myös sotilaallisia.
Nämä lausunnot ovat asettaneet Naton poikkeukselliseen asemaan. Liittouman nykyiset sotilasvalmiussuunnitelmat perustuvat ulkoisiin vastustajiin. Tilanteesta, jossa Nato-liittolainen uhkaa toista Nato-liittolaista, ei ole olemassa vakiintunutta toimintamallia.
Tanska ja Grönlanti ovat siksi vaativat pikaisia neuvotteluja Yhdysvaltain ulkoministeri Rubion kanssa, mutta tämä on toistaiseksi vältellyt keskusteluja. Grönlantilaisten ja tanskalaisviranomaisten mukaan neuvotteluilla pyritään saamaan selvyyttä Yhdysvaltojen aikomuksista.
Tanskan pääministeri on julkisesti varoittanut, että sotilaallinen hyökkäys yhden Nato-liittolaisen taholta toista kohtaan pysäyttäisi kaiken, mukaan lukien Naton itse, sekä vuosikymmenten aikana rakennetun turvallisuuden.
Jo ilman todellisia sotilaallisia toimia Yhdysvaltain lausuntojen sävy on jo ehtinyt vaikuttaa. Useissa vastauksissa on korostettu, että kiristyvä retoriikka sinänsä heikentää liittouman vakautta ja keskinäistä luottamusta.
Se, etteivät Yhdysvallat kieltäydy sotilaallisista keinoista, todistettiin viime viikkoina, kun yankit pommittivat useita huumespeedbooteja ja toteuttivat sotilasoperaation Venezuelan presidentin sieppaamiseksi.
Useat eurooppalaiset johtajat ovat julkisesti ilmaisseet tukensa Tanskalle ja Grönlannille. He ovat korostaneet, että kysymys ei ole pelkästään kahdenvälisestä kiistasta, vaan se koskee koko Eurooppaa.
Natossa taas varoitetaan, että pelkkä tämän keskustelun käyminen on haitallista. Liittouma perustuu arvoihin ja luottamukseen, ja ajatus uhasta sisältäpäin nähdään heikentävänä tekijänä.
Lisäksi on merkityksellistä se havainto, että äskettäin vahvistettu uusi yhdysvaltalainen puolustus- ja turvallisuuspolitiikka antaa vaikutelman, että Yhdysvallat tavoittelee hegemoniaa koko läntisellä pallonpuoliskolla. Yhdysvaltojen aseellinen nyrkki ulottuu nyt ei enää vain etelään kohti 'Amerikanlahtea' ja 'takaovea' Keski- ja Etelä-Amerikassa, vaan myös koilliseen.
Tässä valossa näyttää siltä, että Ukraina jätetään Washingtonin toimesta Venäjän ja Euroopan unionin hoidettavaksi. Eurooppalaisten täytyy ilmeisesti varautua siihen, että uhka ei tule vain idästä, vaan lännestäkin uhkaa epävarmuus, häiriöt ja vastahakoisuus.
Lopuksi monet sotilasasiantuntijat korostavat, ettei odottaminen ole vaihtoehto. Eurooppalaiset äänet vaativat selkeyttä Grönlannin ja Naton tulevaisuudesta samalla kun tunnustetaan, ettei tämänkaltaiseen kriisiin ole olemassa valmista toimintasuunnitelmaa.